Tykkään kukista, en tykkää odottelusta

Kevät tekee tuloaan hurjaa vauhtia. Miten voikaan saada virtaa ja positiivista energiaa niin paljon auringosta! Uskomatonta! Nyt väistämättäkin haaveilu ottaa useasti päivässä valtansa. Mitä jos ensi vuonaa tähän aikaan saankin miettiä istutuksia ja pienoiskasvimaata omaan puutarhaan, tehdä keväisiä metsäretkiä luontoon, kiinnittää linnunpönttöjä puuhun ja katsella lintujen kevättouhuja isoista ikkunoista. Näitä kaikkia voin tehdä nytkin, mutta se, että se tapahtuisi unemlmiemme kodissa ja pihapiirissä, olisi jotain niin ihanaa.

Olin kirjoittanut tämän tekstin luonnoksiin, enkä ollut ehtinyt vielä julkaista. No parissa päivässä ehtii tapahtua paljon. Nyt ulkona sataa lunta. Pieni takapakki kevääseen, ei voi mitään.

Nyt on sellainen vaihe, että odotellaan, odotellaan ja odotellaan. Niin tylsää. Ulospäin saatan vaikuttaa siltä, että odottelu jopa sopii minulle, mutta tämä syö minua sisältä päin! Tämä siis huumorilla marinoitu kommentti, mutta odottelu on tylsää ja en tykkää siitä. Piste. Olen toiminnan nainen! Nyt odottelemme oman asunnon kaupaksi menoa ja lopullisia luonnos suunnitelmia Honkarakenteelta.

Kännykän kuvagalleria alkaa täytyymään insipiraatiokuvista ja sisustussuunnitelmatkin elävät jonkin verran sitä mukaan. Se sentään pysyy, että kodissa tulee olemaan mahd. paljon luonnonmateriaaleja, vaaleata, mustia yksityiskohtia, koivua ja luonnon valoa.

Huomasin vasta nyt, että vanhempieni mökillä on parven kattoikkunoissa juuri sellainen verhosysteemi, millaista olin ajatellut yläkertamme kylpyhuoneeseen. Ikkunasta tulisi siis aika iso, jotta luonnonvalo tulvisi kylppäriin. Verholla saisi säädeltyä näkösuojaa juuri sopivasti ja helposti ennenkaikkea. Mökki on saneerattu 2009, joten mistään uudesta innovaatiosta ei ole kyse.

-Tiia